Sí, pasado mañana

Viime yönä kotiuduttiin pieneltä Mallorcan reissulta. Reissu lähti käyntiin erittäin hyvin, kiitos Anskin puhelimen, joka herätti meidät tunnin liian aikaisin. Kesäaikaan siirtyminen sattui juuri edeltävälle yölle ja jouduttiinkin hieman googlettamaan aamulla jotta saatiin oikea aika selville. Anskin puhelin väitti että kello on 5:30, Heidin 4:30, asuntolan mikro 3:30 ja televisio kaiken huipuksi 2:30. Yritä siinä sitten ehtiä koneeseen oikeaan aikaan.

Terveellinen aamupala rankasta
aamusta toipumiseen.

Anskin sukulaisten tykönä siis yövyttiin ja erittäin vieraanvaraista kohtelua saatiin. Ihmiset, kaupunki ja sää olivat mahtavia, ruoasta puhumattakaan. Meille tarjottiin aivan liian hyvää ruokaa (juustoa, chorizoa, simpukoita, katkarapuja and the list goes on, and on...), mutta onneksi tätä puolta tasoitti monet kävelyt rantaa pitkin. Ihan kesähän täällä ei vielä ole, "vaivaiset" 20-astetta päivällä, mutta uskallettiin kerran jopa rannalle aurinkoa ottamaan.

Cala Major

Oli oikeasti lämmin.

Suurimman osan ajasta erittäin vieraanvarainen
 ja tuttavallinen koira Vili.

Serranokinkkua, punaviiniä ja
maailman parhaita leipätikkujuttuja.

Mallorca on hieno paikka ja ensimmäisenä iltana meidät esiteltiinkin ehkä kauneimmalle ravintolalle ikinä. Ravintola ei oikeastaan itse ollut mitenkään erikoinen, mutta sen sijainti; meren ranta ja paikka josta näkee melkein koko Mallorcan rantaa pitkin katsottuna. Kuvitelkaa, juuri se hetki kun aurinko laskee ja taivas on tulipunaisen värinen, kuutamo näkyy ja kuulet meren äänen. Siinä sielu lepää. Onneksi oltiin niin hyviä turisteja, että ei oltu otettu kameroita mukaan! Ei siinä muu sitten auttanu, kuin imeä näkymää ja tunnelmaa niin paljon itseensä kuin pystyy, että jaksaa sitten Suomen kylmyyden ja loskan ja harmauden, toivoen vain että se kesä joskus saapuisi sinnekin.

Aikaisemmin Mallorcalla asui paljon
pohjoismaalaisia ihmisiä. Siksi löysimme
mm. "Lääkärin" ja "Suomalaisen baarin".

Yleisesti espanjalaisilla on tapana ottaa asiat rennosti. Myöhästyminen ei ole maailmanloppu ja asiat voi aivan hyvin hoitaa myös vasta huomenna. Siitä tulikin idea blogin nimelle: Sí, mañana - kyllä, huomenna. Tämä mentaliteetti on kyllä tullut huomattua täällä. Alussa töiden aloittaminen siirtyi useampaankin otteeseen aina huomiseen. Näiden Espanjassa vietettyjen viikkojen aikana me täsmälliset suomalaiset ollaan kuitenkin alettu muistuttaa enemmän ja enemmän paikallisia. Ei sole kato niin justiinsa.

Mallorcalla saimme useammalta taholta kuulla, että Barcelonassa elämä on hektisempää ja ihmisillä on kokoajan kiire. Mallorcalla eletään rauhallisemmin ja siellä mañanan sijasta sanotaankin pasado mañana - ylihuomenna.

Tänään täällä on Huelga General eli yleislakko, jonka tarkoituksena on protestoida hallituksen toimia vastaan. Lakon vaikutus ulottuu koko Espanjaan ja sen vuoksi suurin osa kaupoista on kiinni eivätkä junat ja metrot kulje normaalisti. Käytännössä tämä tarkoittaa meille ylimääräistä vapaapäivää.


Noin viikko on siis enää reissusta jäljellä ja jo kuusi viikkoa takana. Paljon on nähty, mutta paljon on vielä näkemättä.

-Anski y Heidi

2 viikkoa kuvina

Tärkeältä taholta, jota myös äidiksi kutsutaan, tuli viaton ehdotus, että laittakaa nyt sinne blogiinki vähän kuvia. Käskystä, tässä niitä kuvia nyt sitten on. Vähän osviittaa siitä, mitä täällä on viimeisten kahden viikon aikana tehty. Töitä etupäässä, mutta on tässä vähän Barcelonaakin ehditty nähdä.

Antaa kuvien puhua puolestaan. Kuvatekstien on tarkotus selventää, että niin mitä tämä palmu nyt yrittää kertoa.

Säät hellii, lämpötilat päivisin jo +20 asteen paikkeilla :)

Yhtenä maanantaina otettiin suunnaksi Gaudi-puisto
 ja laitettiin kamerat laulamaan.

Ai aloit sitten tekemään tuommosta, en kyllä ajatellu ostaa...

Tuosta siluettimiehestä sen verran, että yritti myydä tuota kuvaa sanomalla, että maksaa saman verran kuin pari kuppia kahvia. Totta, mutta me suomalaiset satutaan tykkäämään kahvista.

Tyydyttiin kiertämään talo ulkoapäin,
koska sisätiloissa käymisestä olis pitäny maksaa useampi euro.

Astetta erilaisempi katumuusikko.

Toisenlainen puisto vähän lähempänä kämppää,
tästä on tullu vakkari-lenkkeilypaikka satojen portaitten takia.
Tosin nämä maisemat meinaa toisinaan vähän hidastaa tahtia...

Astetta erilaisempi talitintti.

Yhtenä päivänä hypättiin bussiin, joka menee kätevästi tästä kämpiltä suoraan uimarannoille. Niitä on tosiaan yhteensä se 4,2 km. Vielä ei töitten takia olla aurinkoa ehitty ottamaan, mutta eiköhän tässä vielä kerkeä :)

Talviturkki pois. Eiku...

Semmosta tänne. Viikon päähän on ostettu lentoliput Mallorcalle, tarkotuksena lähteä moikkaamaan sukulaisia. Pientä virkistystä tässä jo kaivataanki. Ja pyykkikonetta. 


- Anski

Pell Tolrà

Ilouutisia! Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta minäkin pääsin aloittamaan työt ennen Suomeen paluuta. Kolme työpäivää on nyt takanapäin ja en voisi olla juurikaan tyytyväisempi. Työajat vaihtelee viikoittain; teen joko aamuvuoroja 9:45-13.30 tai iltavuoroja 17:00-20.30, poikkeuksena lauantait jolloin töitä tehdään koko päivä. Melkoisen rentoa etten sanois. :)

Työpaikka on siis Pell Tolrà, espanjalainen kenkäkauppa. Sillä on kolme liikettä hieman Barcelonan ulkopuolella, kaupunginosassa nimeltä Mataró. Kenkien lisäksi yritys myy laukkuja, takkeja ja erilaisia asusteita, kuten vöitä. 

Myymälä sisältäpäin

Hääkenkiä yms.

Työtehtävät vaihtelevat hieman työvuorosta riippuen. Aamut aloitetaan aina liikkeen siivouksella. Myös uudet tavarat laitetaan esille aamulla. Espanjalaisilla on tapana lähteä shoppailemaan vasta seitsemän-kahdeksan aikaan illalla, joten iltavuoroissa tehdään sitten enemmän myyntityötä kuin mitään muuta. 

Espanjassa kengät ovat esillä liikkeessä hieman eri tavalla kuin Suomessa. Hyllystä löytää yleensä yhden kengän yhtä kokoa. Myyjä sitten hakee asiakkaan tarvitseman koon varastosta jos tämä haluaa sovittaa jotain tiettyä paria.

Muutama esillepano on tullut jo tehtyä

Pientä kielimuuria on ollut havaittavissa, varsinkin kun liike sijaitsee alueella, jossa puhutaan enemmän jopa katalaania kuin espanjaa. Yritä siinä sitten olla jonakin kun asiakas  tarinoi katalaaniksi etkä itse ymmärrä sanaakaan. Espanjan kielikin meinaa itselläni olla vielä vähän hakusessa, joten englannin ja espanjan sekoituksella mennään. We speak Spanglish, sanoo yksi työkavereistani.

Matka Mataróon kestää hieman yli tunnin, mutta henkeäsalpaavat maisemat saavat ajan kulumaan nopeasti. Miten niin on tullut muutama matkaopas selattua ennen tänne tuloa? Työmatka tosiaan taittuu bussin, metron ja junan avulla ja kestää reilun tunnin. Onneksi entisen uimarin sydäntä lämmittää kovasti se, että juna kulkee aivan meren rannassa. Voiko enempää toivoa? :)

Ei hassumpi työmatka. ;)

 Ensi viikko jatkuu aamuvuorojen merkeissä ja toivottavasti tuo espanjan kielikin alkaa muistua enemmän mieleen.


- Anski

Miscelanea

Torstaina pääsin siis jopa sinne työpaikalle asti. Paikka on Miscelanea ja ainakin tähän asti on vaikuttanut todella mukavalta paikalta - miinuksena vain melkein tunnin työmatka pomppien metrosta ja bussista toiseen. 

Miscelanean päämääräksi voisi sanoa varsinkin paikallisten taitelijoiden tuominen esille ja lähemmäksi yleisöä. Itse liiketila on jaettu neljään osaan; heti sisääntulon yhteydessä on galleria, missä on tietyin väliajoin vaihtuva näyttely kun taas toisessa huoneessa on kauppa, missä myydään monien eri taiteilijoiden maalauksia, piirroksia, kirjoja, koruja yms. Yläkerrassa on baari, jossa ihmiset voivat käydä vaikka odottamassa, että jokin Miscelanean järjestämistä tapahtumista alkaa.

  on löytynyt jo "muutama" teos, jonka voisin kantaa kotiin..
mutta miten noin ison taulun saa mahtumaan matkalaukkuun?

Miscelanea organisoi mm. erilaisia työpajoja ja esityksiä. Esimerkiksi torstaina oli erään taiteilijan valokuva-näyttely ja viikonloppuna Desparrame, jossa näytettiin leffoja 70-luvulta alkaen. Lauantaina käytiinkin katsomassa Anskin kanssa The King of Kong, joka oli yllättävän hyvä, ottaen kuitenkin huomioon, että kyseessä oli dokumenttielokuva vanhoista retro-peleistä.

- Heidi

Ai mitä nuo kuvat ovat? Tämän illan suunnitelmat: jäätelöä ja How I met your motheria. 

Kylmästä lämpimään

Kun kahdelle espanjan opiskelijalle kerrotaan mahdollisuudesta lähteä työharjoitteluun ulkomaille, mitä tapahtuu? Ennemmin tai myöhemmin he löytävät itsensä Barcelonasta. Tässä tapauksessa näin kävi viime maanantaina, kun lentokoneemme kolmen välilaskun jälkeen viimein laskeutui Espanjan maaperälle. 

Päädyimme Barcelonaan koulumme, Lapin Ammattiopiston, sekä Xarxa-yhteisön kautta. Xarxa auttaa eurooppalaisia opiskelijoita löytämään työharjoittelupaikkoja kotipaikkakunnan ulkopuolelta. He myös järjestävät asunnon harjoittelun ajalle ja opastavat muutenkin aina tarvittaessa.

Tulimme Barcelonaan maanantai-aamupäivällä. Lämpötila oli talvinen +15, ainakin paikallisten toppatakeista päätellen. Ainoa ohjelma sille päivälle oli laukkujen purkaminen ja jääkaapin täyttäminen. Edellinen yö oli kulunut Helsinki-Vantaan lentokentällä ja noin tunnin yöunien vuoksi seuraavana iltana unta ei kauaa tarvinnut odotella. 

Tiistai oli vapaapäivä, joten päädyimme kiertelemään kaupunkia. Tänään meillä oli tapaaminen Xarxa-yhteyshenkilömme kanssa. Metrolla ja busseilla seikkailujen sekä muutaman puhelinsoiton jälkeen löysimme viimein toimistolle. Kiertelimme myös Plaza de Catalunyalla, joka on yksi kaupungin monista shoppailupaikoista. 

You are here? (Xarxa-toimisto hakusessa.)

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa elämästämme täällä seuraavien seitsemän viikon ajan. Sisältöä elämään tuovat työharjoittelu, kaupunkiin tutustuminen ja kaikenlainen ihmettely. Myöskään halpaa viiniä ei sovi unohtaa. ;)

Kahden päivän jälkeen löydettiin jopa pullonavaaja...

- Anski y Heidi